 |
| 2011 |
Millainen minä sitten olen. Sitä on joutunut monesti miettimään viime viikkoina, kun opo on koulussa kysellyt: "missä sinä olet hyvä, mitä vahvuuksia sinulla on, mitä kehitettävää sinulla on..?". No, paljonkin kehitettävää... Olen kuitenkin perusluonteeltani iloinen ja ystävällinen, kaikkien kanssa toimeentuleva ja sosiaalinen persoona. Nuorempana olin jopa todella ujo, ja vieläkin tietyissä tilanteissa se puoli löytyy, mutta harvemmin enää. Nimenomaan viimeaikoina on tullut huomattua, että aikamoinen kälätäti miustakin on tullut... Mutta no, parempi näin kun että aina jäisi porukan ulkopuolelle hiljaisuuttaan! Viimeisten vuosien aikana itsevarmuus on lisääntynyt ja sitä myöten myös sosiaalisuus, ihmiset on ihania ja tykkään hirveästi toimia erilaisten ihmisten kanssa yhdessä.
Haluan aina olla avuksi kaikille, jotka apua tarvitsevat ja haluaisin aina kaikkien olevan tyytyväisiä. Olen kiltti, liiankin kiltti. Voin käsi sydämellä sanoa, että on yhden käden sormilla laskettavissa ne ihmiset, joille edes kerran olisin jotain pahaa toivonut. Eli minulle saa tehdä aika pahasti ennen kuin toivon kenellekään mitään huonoa. Joskus tämäkin on mainittu huonoksi puoleksi minussa. "Liian" kiltti tosiaan... Itse en osaa sitä huonona puolena pitää, mutta mielipiteet on monet ja jokaisella on oikeus omaansa. Tähän liittyen mainittakoon, että viimeiseen asti pyrin välttämään esimerkiksi erilaisten ennakkoluulojen muodostamista. Kun tapaan uuden ihmisen, en halua kategorioida häntä mitenkään ennen kuin hänet olen oppinut henkilökohtaisesti tuntemaan. Koska ei vain ole reilua muodostaa ihmisestä kuvaa kuulopuheiden ja ulkonäön perusteella. Itsestänikin olen ulkonäön perusteella tehtyjä tulkintoja kuullut ja usein ne ovat tietyiltä osin menneet täysin metsään... Tästäkin oppineena siis, ei ennakko-oletuksia, niin kaikilla on kivempaa :)
 |
| Helmeri |
Liikunta, terveys ja hyvinvointi on minulle tärkeää. Käyn tällä hetkellä kuntosalilla, enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti, sekä lenkkeilen. Nyt keväällä olen aloittanut myös tekemään hölkkä- ja juoksulenkkejä, aiemmin lenkkeily oli lähinnä pitkiä kävelylenkkejä. Olen kuitenkin huomannut, että vaikka juoksu on joskus aivan kamalaa, onnistuneen ja reippaan juoksulenkin päälle on niin hyvä olo, että todellakin kannattaa siellä lenkillä käydä, vaikka aina ei huvittaisi! Ruokavalion saralta voisin mainita sen, että vaikka urheilen kohtuullisesti, on ruokahaluni aivan naurettavan pieni, ja minulle on hyvä saavutus syödä päivässä edes peruskulutukseni verran kaloreita. Tässä olisi prepattavaa. Hyvä asia kuitenkin on se, että en juurikaan pidä perinteisistä sokeri-voi-herkuista, vaan herkuttelen mieluiten hedelmillä, vihanneksilla ja marjoilla.
Onneksi olkoon, jos tänne asti jaksoit lukea! Tänne saattaa tulla lisäyksiä ajan mittaan, mutta ehkä maltan nyt lopettaa, ettei tänne synny romaania.
