Treeniä treeniä!

Jos nyt alkuun kirjoitan vaikka ensimmäisen kunnollisen blogitekstini liittyen mun salilla käymiseen, koska tulin juuri salilta! Nyt on hyvää aikaa koota ajatuksia omasta treenaamisesta lipittäessä palautusjuomaa.

Kuva: goldstonefitness.ie

Aloitin salilla käymisen reilu vuosi sitten koska silloinen poikaystäväni kävi myöskin salilla. Kiinnostuin aiheesta ja sillä tiellä ollaan nykyäänkin. En ole missään vaiheessa treenannut kisoja varten, omaksi ilokseni lähinnä ja tunteakseni, että olen tehnyt jotain. Minulle on todella tärkeää, että voin sanoa itselleni oikeasti treenanneeni ja polttaneeni kaloreita, sillä tällöin "annan itselleni luvan" syödä sen verran kuin haluankin, muutoin kehitän pään sisäisesti itselleni ongelman: olen läski, en voi syödä. Kyllä, vanha lievähkö anoreksia kummittelee, mutta en oikein voi sille mitään. Helpoiten olen tullut tämän päänuppini kanssa toimeen juurikin liikkumalla paljon, jolloin syömisongelmaakaan ei ole (jos lukuun ei sitä huonoa ruokahalua oteta).

Kun aloitin salilla käymisen, sain saliohjelman, jota olen soveltaen käyttänyt tähän päivään asti, välillä olen mennyt toisten ohjelmilla, välillä omallani ja välillä fiiliksen mukaan. Koska ei ole tarvetta tavoitteelliseen treenaamiseen. Tosin aina välillä käy mielessä mahdollisuus esim. fitnessmallikisoihin lähtemisestä, mutta saa nähdä jääkö haaveeksi vai otanko itseäni niskasta kiinni vielä joku päivä ja lähden kisalavalle. Luoja tietää... :) Mutta aiheeseen taas, se eka ohjelma tehtiin ajatuksella "kesäkuntoon 2013". Mun kohdalla se tarkoitti lähinnä pientä kiinteytystä ja lihasten saamista esiin, mutta koska en läheskään joka viikko salille päässyt (ja puolestaan välillä taas treenasin kuin hullu) en tiedä tuliko näkyviä tuloksia, koska "fiksuna" en älynnyt ottaa lähtötilannekuvia... Tulokset ainakin puhuisivat sen puolesta, että ainakin voimaa on tullut lisää sitten aloituksen, mikä olisi toki ihan positiivista ottaen huomioon sen, että vuodessa kuitenkin pystyisi saamaan aikaan jo vaikka minkälaista kehitystä! Kiteytetysti kuitenkin; käyn salilla, jotta olisin itseeni tyytyväinen ja siksi, että salilla käyminen on kivaa!

Vaikka käynkin ns. muuten vain treenaamassa, ei treenit ole kevyimmästä päästä, vaan treenaan aina itseni loppuun. Ja olenkin saanut joskus huomautuksia miespuolisilta salikavereilta, että en tee yhtään niinku monet tytöt salilla tekevät, mikä on lämmittänyt mieltä, ilmeisesti näytänkin siltä, että tosiaan teen siellä jotain! Yksinkertaisesti tuntuisi vähän turhalta käydä pikkusen pumppailemassa, pitäähän sen treenin tuntua siltä, että siellä salilla on tehnytkin jotain! Jokainen tyylillään tietty ja kyllähän mullakin on kevyempiä treenejä, mutta pääosin tykkään tehdä ihan loppuun asti. Ja kärsiä sitten seuraavat päivät, kun venyttelyistä huolimatta on lihakset jumissa.

Treenaamisen tukena käytän normaalin ruokavalion lisäksi proteiinilisiä, koska välillä mun on niin vaikea saada tarpeeksi kaloreita ja proteiineja päivän ruoasta juuri sen huonon ruokahaluni takia. Olen kokenut proteiinijauheet helpoksi tavaksi saada nälän poissapitävän välipalan ihan milloin tahansa. Koulupäivinäkin mulla yleensä on mukana ainakin yksi sheikkeri protskua, jota voin päivän mittaan tyhjentää jos on sellainen olo. Aina muistaessani syön aamuisin vitamiini- ja magnesiumlisät myöskin. Magnesiumin olen kokenut helpottavan suonenvetoja, joita välillä treenatessa tulee. Näiden lisäksi minulla on vielä jonkinlaista tehonlisääjää kaapissa, mutta en sitä läheskään aina treenatessa käytä. Ja toisekseen voi olla, että senkin jauheen teho perustuu vain siihen, että kun sitä ainetta humpsauttaa juomapulloon, niin tietää olevansa energisempi, eli todellista vaikutusta lihaksiin sillä ei ole, vain se lumevaikutus päähän. Mene ja tiedä sitten mikä on asian laita oikeasti...

Mulla oli aloittaessa ihan hirveän paljon asioita mielessä mitä piti tänne kirjata, mutta enpä muista niitä enää... No mä palailen astialle taas!